Tälle katolle on muotoutunut oma pieni ekosysteeminsä. Hunajaa tuottavan tarhamehiläispesän lisäksi katolle on asennettu modulaarinen villimehiläishotelli, jossa yhdistyy kimalaispesä ja hyönteishotelli erakkomehiläisille sekä muille villeille pistiäisille. Lisäksi kokonaisuuteen kuuluu erillinen lepakkopönttö, eli päiväpiilo, johon yöllä saalistavat lepakot saavat mennä päivisin lepäilemään piiloon auringolta.

Useiden eri lajien tarpeiden huomioiminen samalla katolla tukee kaupunkiluontoa monelta eri kulmalta:

Toisiaan täydentävät pölyttäjät: Tarhamehiläisilla, kimalaisilla sekä erakkomehiläisillä on kullakin erilaiset ruokailutottumukset ja ne suosivat ravinnonlähteinään eri muotoisia kukkia. Näin ollen eri lajien läsnäolo mahdollistaa lähialueen kasvillisuuden kattavamman pölytyksen.

Ekosysteemipalveluja kahdessa vuorossa: Mehiläiset pitävät päivisin huolta kukkien pölytyksestä ja lepakot puolestaan tekevät töitä yövuorossa pyydystäen hyttysiä sekä kasveja kiusaavia tuhohyönteisiä.

Keinopesiä kaupunkiluonnon tueksi: Kaupungeissa on tarjolla vain vähän luonnollisia pesäpaikkoja pölyttäjille ja citylepakoille joten keinopesien lisääminen katoille tarjoaa näille lajeille niiden tarvitsemia turvallisia pesäpaikkoja keskellä rakennettua ympäristöä.

Heinäkuun edetessä mehiläisten ahkeran yhteistyön jälki alkaa olla käsin kosketeltavaa kun kesän hunajavarastot saavuttavat täyden mittansa. Ennen hunajan lopullista talvivarastointia mehiläiset haihduttavat tuoreesta hunajasta ylimääräisen veden pois tuulettamalla hunajakennoja siivillään.

Kun hunaja on tarpeeksi kuivaa mehiläiset sinetöivät hunajakennot vahakannella joka pitää hunajan suojassa kosteudelta ja säilyttää sen hyvänä pitkälle tulevaisuuteen.

Kukkien kukkiessa ravintoa löytyy luonnosta on yllinkyllin ja lentomehiläiset uurastavat kahdessa vuorossa jotta kaikki mesi saadaan kerättyä varastoon talvea varten. Pesään palaavia lentomehiläisiä odottaa pesän sisäänkäynnillä joukko varastomehiläisiä jotka vastaanottavat mesilastin jatkokäsittelyä varten. Varastomehiläiset muuttavat meden hunajaksi haihduttamalla siitä ylimääräisen veden pois ennen varastointia.

Mehiläisillä on pesässä lukuisia työtehtäviä joista ensimmäinen on heti kuoriutumisen jälkeen oman synnyinkennon siivoaminen ja sen valmistelu seuraavaa toukkaa tai hunajan varastointia varten. Tarhamehiläisyhdyskunnassa naarastyöläiset tekevät kaiken työn ja kipuavat ikääntyessään urapolkua ylöspäin. Nuoret työläiset siivoavat, ruokkivat toukkia ja rakentavat kennoja. Varttuessaan he siirtyvät varastotöihin, vartijoiksi pesän sisäänkäynnille ja lopuksi meden hakuun lentomehiläisiksi, joka on työläisen rankin ja vaarallisin työ. Elämäntyönään yksi kesämehiläinen kerää 1/12 teelusikallista hunajaa jota talvella syntyvät mehiläiset syövät pitääkseen pesän lämpimänä seuraavaan kevääseen asti.

Katolle on juuri muuttanut uusi toimistomehiläisyhteiskunta. Mehiläiset tutustuvat uuteen ympäristöönsä tehden orientaatiolentoja muutaman päivän ajan jonka jälkeen lentomehiläiset lähtevät etsimään ruokaa lähialueen kukkivista kasveista ja puista. Kaupungissa kukkii monenlaisia hyöty- ja koristekasveja sekä erityisiä kaupunkipuita kuten lehmuksia joiden uniikit aromit maistuvat kaupunkihunajassa. Maaseutuun verrattuna kaupungissa on parempi kukkajatkumo joka tarkoittaa sitä että kun yksi kasvi lopettaa kukintansa niin toinen aloittaa jolloin mehiläisillä on jatkuvasti ruokaa saatavilla lyhyen lentomatkan päässä. Voisi sanoa että kaupungissa on siis palvelut lähempänä mehiläisellekin.